Pari viikkoa on rullannut kuin huomaamatta. Koulutehtävien tahti alkaa kiristyä, ja Reykjavíkissa on riittänyt tapahtumia.

Viime ja toissa viikolla täällä oli käynnissä Reykjavíkin kansainvälinen elokuvafestivaali RIFF. Flunssa veti kuitenkin pariksi päiväksi sänkyyn, joten kahdeksan elokuvakäynnin sarjalipusta jäi pari käyttämättä. Mutta nähdyt elokuvat olivat kuitenkin ihan mielenkiintoisia, paitsi eräs käsittämätön venäläinen taidekomedia - en keksi parempaakaan termiä - joka täydellistä outouttaan lukuunottamatta* oli täydellistä ajanhukkaa. Mutta jos joku haluaa viettää todella romanttisen täysikuu+shamppanjaa -tyyppisen hempeilyillan mielitiettynsä kanssa, niin ehdotan, että aloitatte illan menemällä katsomaan Lars von Trierin uusimman elokuvan Antichrist. Loppuu se käsikynkkäromantiikka ja muu siirappihömppä sen illan osalta siihen paikkaan. Rehellisesti sanottuna en muista ikinä kuulleeni yhtä aitoa ja yksimielistä kollektiivista "YÖK!"-huudahdusta kolmensadan hengen yleisöstä.

Suurin tappioni festivaaleilla ei kuitenkaan ollut kahden tunnin tuhlaaminen venäläiseen taidekomediaan, vaan se, että unohdin mennä Milos Formanin pitämälle luennolle. Harmittaa varmaan seuraavat pari vuotta.

Viikonloppuna oli myös pienimuotoinen musiikkifestivaali ympäri kaupunkia. Paikalliset yhtyeet ja muutama ulkomainenkin esiintyivät useilla pienillä lavoilla ympäri keskustan konserttisaleja, yökerhoja ja baareja. Festivaalien turvajärjestelyjen satunnaisuus huvitti ehkä eniten. Monissa paikoissa ei ollut turvamies kuin ovella, ja välillä joku hieman humaltuneempi katsoja kiipesi hyvässä hengessä lavalle kättelemään artisteja ja laulamaan yhdessä heidän kanssaan mikrofoniin. Kukaan ei tullut häntä lavalta häätämään, vaan hän lähti sitten kun oli mielestään laulanut tarpeeksi. Toisessa paikassa oli ovella hieman ammatti-intoisempi turvamies, joka vaati minua näyttämään suurten taskujeni sisällön ennen sisäänmenoa. Taskuissahan oli kaikenlaista, mitä kaivoin esille: evääksi yksi patonginpuolikas, suklaapatukka ja keksipaketti, niiden lisäksi avaimet, lompakko, kännykkä, videokamera, verensokerimittari, verensokerinmittaukseen käytettävä neulalaite sekä insuliiniruisku. Turvamiehen englannintaito taisi olla huono, mutta hän osoitti sormella, että tuo on liian vaarallinen ja kielletty ja sitä en saa ottaa sisälle mukaan. Hän osoitti keksipakettia.

Blogimerkinnän otsikko tulee hauskasta tapauksesta valokuvaamossa. Kävin reilu viikko sitten ottamassa bussikorttia varten passikuvat - joita en ilmeisesti tarvitsekaan, mutta tulipahan otettua. Kun kuvat oli otettu, kuvaaja arvioi niiden onnistumista tietokoneen ruudulta. Häkellyin täysin, kun hän kysyi vilpittömästi "Do you want me to fix your face?" Luulin hänen tarkoittaneen, että valot tai muut sellaiset seikat olisivat vääristäneet tulosta naaman kohdalta, joten kumarruin lähemmäs katsomaan. Mutta tulos olikin ihan vain tällainen:

(kuvanlisäys ei toimikaan juuri nyt, joten lisään myöhemmin)

Omasta mielestäni tämä on ihan korrekti kuva. Tuolta minä näytän! Kuin peiliin katsoisi. Mutta kuvaaja oli täysin vakavissaan, ja hän alkoi jo avaamaan kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa. Hän halusi todella korjata naamani parempaan kuntoon. Rupesin nauramaan ääneen, kun kuvittelin, että hän alkaa tosiaan pyyhkiä finnejä ja silmäpusseja näkymättömiin kuvan naamasta, ja sain sanottua, että olen kyllä ihan tyytyväinen nassuuni tuollaisenaan. Kuvaajaahan tämä kummastutti. "Are you sure? I really can fix your face! It will be better. I can do it for free!" Ilmaistarjouksesta huolimatta kieltäydyin, mikä myöhemmin jäi harmittamaan, sillä olisin halunnut nähdä, tarkoittiko hän todella sitä, että hän voi todella poistaa finnit ja muut hässäkät kasvoistani.

Myöhemmin jäin myös miettimään kahta asiaa:

(1) Voiko tosiaan olla laillista laittaa edes bussikortin tyyppiseen henkilötunnisteeseen muokattu valokuva? Tein kuvaajalle hyvin selväksi, että tarvitsen kuvia nimenomaan bussikorttiin ja muihin henkilöllisyystodistuksiin.

(2) Kuvaaja esitti kysymyksensä täysin rutiininomaisesti. Jäin miettimään, kuinka moni herkempi asiakas on jo nostanut metelin että yrittääkös herra kuvaaja nyt jotenkin vihjaista että minun naamassani olisi jotakin vikaa ja ehostamisen varaa mitä!? Tämä olisi ainakin voinut olla tehokas keino alennuksen vaatimiseen n. 20€ maksaneista kuvista.

Lauantaina olin katsomassa islantilaista jalkapalloa. Oli pääsarjan viimeinen pelikierros ja kyseessä oli paikallistaisto Fram - Þróttur, jonka Þróttur voitti 0-1. Kaikki Islannin pääsarjan pelit ovat oikeastaan paikalliskamppailuja, sillä tällä kaudella vain yksi joukkue oli kotoisin Reykjavíkin seudun ulkopuolelta. Viime viikkojen sää on saanut ymmärtämään, miksi sarjapelit loppuvat näin aikaisin. Syksy ja talvi tulevat jo päälle, ja 9000 istumapaikan stadionille oli vaivautunut noin 200 katsojaa eli kaikista fanaattisimmat fanit. Vajaan parin tunnin jalkapallopelin aikana ilmojen herra kävi moneen kertaan läpi kaikki sateen eri versiot - vesi, rakeet, räntä, lumi - ja ehti näyttää aurinkoakin pariin kertaan pilvien välistä. (Säästä kysyttäessä paikalliset turistioppaat viljelevätkin sanontaa "If you don't like the weather just wait five minutes.") Suurin haaste oli kuitenkin tuuli, joka puhalteli kaupungissa koko viikonlopun ajan yli 20m/s.

Fram, Þróttur ja täpötäydet katsomot. Ja linssi märkänä taas.

Sään rankkenemisesta johtuen viimeiset patikkaretket ennen kevättä pitänee tehdä mahdollisimman pian. Laiskuuttani en ole esimerkiksi vieläkään käynyt Esjanin, Reykjavíkin lähiövuoren, laella katselemassa maisemia. Viikonlopuksi on parin kaverin kanssa suunnitteilla myös reissu etelään Vestmannaeyjarin tulivuorisaaristoon.

Nyt pitää palata esseen kirjoittamisen pariin. Se taitaa olla ensimmäinen esseeni, jonka olen joutunut kirjoittamaan englanniksi - lukuunottamatta* englannintunneilla kirjoitettuja harjoitusesseitä. Ympäristöetiikan kurssilla tuli tehtäväksi kirjoittaa pieni essee minulle tärkeästä luonnonmaisemasta tai -ympäristöstä ja siitä, miten tuo ympäristö on muokannut ympäristöeettisiä käsityksiäni.

Kirjoitan Muljulasta ja Parppeinlammesta.

- Matias

*) Kyllä, "lukuunottamatta" pitäisi mukamas kirjoittaa "lukuun ottamatta". Jos osaa säännöt, niitä saa rikkoa.