Se, että islantilaiset puhuvat todella hyvää englantia, ei oikein auta siihen, että islanninkieliset paperit ja kyltit eivät puhu. Muutamia asioita tulee opeteltua yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Pari päivää sitten opin tällä menetelmällä, miten sanotaan islanniksi "Grillissä on käytettävä foliopaperia voileipien suojana" - mistä voi mutkattomasti päätellä tarinaan kuuluvan yrityksen ja erehdyksen. Oikeastaan ehdin jo unohtaa lauseen islanninkielisen version, mutta ainakin tiedän, missä on se kyltti, jossa niin seisoo. Yliopiston kahvilassa on tosiaan asiakkaille voileipägrillihässäkkä, ja sen taakse pääsi syntymään pieni jono, kun raaputtelin hiiltyneitä voileivänjämiä irti grillin sisäpinnasta.
Onnistuin myös sähläämään itseni puolikuuroksi. Korva vaikutti olevan lukossa, kun en oikein tahtonut kuulla mitä ihmiset sanovat, joten päätin putsata sen oikein kunnolla. Ja aggressiivisen kullankaivajan mentaliteetilla. Vanupuikkopakkauksissa taitaa lukea ihan syystä, että niitä ei saisi survoa korvan sisään. Taisin sohaista tärykalvoon asti, sillä pariin päivään ei oikean korvan kuulo ole toiminut kuin kolmasosan teholla entisestä. Ensi viikolla vaikka sitten lääkäriin tarkastelemaan, jos ei siihen mennessä tokene.
Pari viikkoa on mennyt niin yliopistoelämään kuin yöelämäänkin tutustuessa. Alkuvaikutelma on se, että Reykjavíkin nimittäminen Pohjoismaiden bilepääkaupungiksi ei ole ihan perusteetonta - ainakaan turistioppaassa. Viikonloppuyön viettäminen baareja kierrellessä, mitä paikalliset kutsuvat ilmeisesti nimellä runtur*, on ihan mukavaa ajanvietettä pikkukatujen sokkeloissa - ja oikeastaan kaikki keskustan kadut ovat pikkukatuja. Mielenkiintoinen kiertelyyn vaikuttava seikka on se, että paikalliset baarit ja yökerhot eivät pahemmin näytä tuntevan käsitteitä "narikka" tai "sisäänpääsymaksu". Yöelämää koskeva lainsäädäntö tai ainakin käytäntö vaikuttaa lisäksi mukavan väljältä Suomeen verrattuna. Eräs keskustan baariyrittäjä on laittanut tupakoitsijoita varten kaiuttimet kadulle ulko-oven yläpuolelle, ja siellä ne pauhaavat aamuyöhön asti. Ja tupakoitsijat kantavat tuoppejaan tottuneesti ulos kadulle, ellei sitten sisällä polttaminen satu olemaan kyseisessä paikassa sallittua.
Filosofian opiskeleminen Islannin yliopistossa eroaa Turun yliopiston käytännöistä ainakin kurssien pituuden osalta. Filosofiankurssit Turussa ovat yleensä neljän opintopisteen kursseja, kun taas täällä suurin osa filosofiankursseista ja muistakin kursseista on yhteensä kymmenen opintopisteen laajuisia. Lukuvuosi tulee täyteen vain viidellä tai kuudella kurssilla. Kurssit ovat luonnollisesti hieman laajempia, joten asianvierustoja ja kaikenlaista oheistoimintaa on kurssisuorituksissa mukana paljon, ainakin verrattuna Turun yliopistoon, jossa filosofiankurssit koostuvat vain luennoista, kalvoista, esseistä ja tenteistä. Täällä on kymmenen opintopisteen ympäristöetiikan kurssi, jota pitävä höperön oloinen filosofianprofessori antoi oheistehtävän, jossa opiskelijan pitää aloittaa jokin pieni koko lukukauden kestävä ympäristönsuojeluprojekti, kuten esimerkiksi ajaa polkupyörällä kaikki alle viiden kilometrin matkat, olla ostamatta yhtäkään muovikassia kaupasta tai sitten - ja tämä oli nimenomaan professorin oma vakavamielinen ehdotus miesopiskelijoille - olla ajamatta partaansa koko lukukauden aikana.
Lupaan syödä huivini, jos Turun yliopistolla on joskus filosofiankurssi, jossa osan kurssista voi suorittaa siten, että ei aja partaansa neljään kuukauteen.
Tänään en jaksa ladata kuvia kameralta. Huomenaamulla lähdetään viikonlopuksi koskea laskemaan ja kukkuloille kävelemään.
- Matias
*) EDIT (15.9): Einar korjasi hieman käsitystäni runturin merkityksestä (lausutaan "runtta" tai jotenkin sinne päin). Viittaa periaatteessa siihen, kun hieman kauempana asuvat islantilaiset ahtavat viikonloppuiltana autonsa (yleensä katumaasturin) täyteen kavereita, ruinaavat jonkun hyödyllisen idiootin kuskiksi, tulevat Reykjavíkin keskustaan ja ajavat läpi yön Laugaveguria pitkin autonikkunat auki ja musiikit täysillä. Suomalaistenkin pikkukaupunkien nuorisolla on tietysti oma nimitys hieman samantapaiselle aktiviteetille.
